Se olis sitten taas Temen vuoro kirjata tämän kertaiset merkinnät, tästä lähtee.

Tiistai-iltana mentiin kuin mentiinkin ostoksille. Ajeltiin jonnekin keskustan liepeille uskomattomaan ostoshelvettiin/-paratiisiin (valitse omasi). Parkkitaloon kurvattiin kutakuinkin yhdentoista aikaan illalla, ja poistuessamme kahden aikaan yöllä oli kaupoissa vielä kuhina käynnissä - jossei nyt täysi, niin kuhina kumminkin. Paikan nimeä en nyt muista, mutta baseballstadikan ja normaalin stadikan vieressä oli neljä tai viisi sellaista karkeesti Helsingin Stockan kokoista kauppataloa vierekkäin. Lisäksi oli joku valtava tukkuliike ja keskuksen ympärillä kojukilometreittäin sellaista perinteistä "Mustamäen toria". Syy yöshoppailuun oli se, että päivällä liikenne on täysin tukossa, mutta kymmenen ja yhdentoista välissä mennessämme oli liikenne paikoittain vielä suunilleen kuin kehä ykkösellä puoli viiden aikaan arki-iltana. Kaistoja tietysti oli muutama enemmän. Isännoiksi ostosreissulle lähtivät vakitulkkimme Juhani ja reissumme alkuajan Daltonin pienen veljeksen näköinen ja niin ikään sillä nimellä kulkenut kaveri, jonka nimeksi tässä vaiheessa osoittautuikin Thei Yol (Teijo).

Keskiviikkona oli normaalit aamutreenit, potkupalloa ja läpyskää. Ilmeisesti nää paikalliset treenaa edelleen ihan tarkoituksella puoliteholla, Park kertoili, että niillä on loma takana ja ehkä olisivat olleet vielä viime viikon lomilla, jossein me oltaisi tultu pelimestoille. No, eipä nuo onneksi ainakaan meille siitä kovin vihaisia tunnu olevan, ihan spontaanisti noita on yleensä treeneissä palloa pelaamassa vaikka kuinka monta, vaikkei niiden ilmeisesti kaikkien ole pakko joka treeneihin tulla, kun aina toisinaan joku noistakin jotkut treenit skippaa. Iltatreenejä ei keskiviikkona ollut, kun lähdimme Parkin johdolla koko porukka jonnekin toiselle puolelle kaupunkia syömään uskomattomat satsit jotain lehmän kylkeä. Parkin motivointipuhe juhlimiselle oli uskomattoman hyvä: "Nyt kannattaa syödä ja juoda, huomenna taas kova harjoitus." Sen verran ne tulevat treenit vaikutti meidän juhlimiseen, ettei vedetty ihan kaksin käsin sitä sojua, vaikka toki Parkille tarjoiltiin kuten opettajalle on tapana, perinteisellä vastavuoroisuusmenetelmällä. Syykin selvisi miksi piti ajella niin pitkälle syömään kaupungissa, jossa ruokaloita on aivan kylki kyljessä: tämän ravintolan omistaja on paikallinen "tuomaripomo". Nimeä en taaskaan muista, mutta kaveri oli tuomarivalvojana mm. Asian Games:eissa. Eli suhteita tuomareihin on näissä piireissä ilmeisen hyvä pitää yllä.

Torstain aamutreeneissä minä (Teemu) reväytin hiukan etureittäni potkupallossa. Spurtit kylmiltään väsyneessä kropassa ei justiin sillä hetkellä kaiketi olisi sopineet mun pirtaan. No, pelin jälkeen tehtiin vapaata punttitreeniä, joten siinä pääsin taas mukaan. Kämpillä reiteen kylmää ja päivätreeneihin avoimella mielellä, hypätään sivuun jos sattuu. Tavallista rauhallisemmin kun otin, niin lisää vihlaisuja ei tullut. Nyt siis näyttäisi että selvisin lähinnä säikähdyksellä, vaikka kyllä siinä jo pahempiakin ajatuksia mielessä ehti pyörähtämään. Juholla ilmeisesti paikat on pikku kiristelyjä lukuunottamata ihan ok tikissä, ainakin kaveri pistelee kovilla tehoilla menemään niin läpykät kuin alkupotkupallotkin =)

Ilta tässä on vaan huilailtu kämpillä. Kotimummon currykananakkikastike oli hyvää ja pari paikallisten suosimaa kahvimixiä jälkiruuaksi tekee hyvän olon koko loppuehtooksi. Nyt odotellaan, josko telkusta tulisi jotain muutakin kuin viideltä kanavalta baseballia (aina Kia vastaan LG, ei tiedetä onko sama matsi vai pelaako noi tosiaan joka päivä päinyhteen).

Huomenna Kogasin henkilöstö lähtee porukalla Hiking-retkelle jonnekin vuorille, saa nähdä treenataanko aamulla ollenkaan, vai pelkät Juhanin vetämät päivätreenit. Stay tuned and find out!

Ai niin, se päivän kasku.
- Mikä on turvaväli koreaksi?
- Yksi metri