Perilla ollaan! Aeroflot tarjosi hyvat kyydit Moskovaan ja siita eteenpain tultiikin Korean Airin kyydissa. Palvelu oli hyvaa ja untakin tuli ainakin tunti, siina ehti spekuloida yhta jos toistakin.  Kentalla piti olla Kogasin Middleweight vastassa, mutta ei nakynyt kaveria. Siina pari tuntia ihmeteltiin, jonka jalkeen kaytiin ostamassa puhelinkortti kiskalta. Hiukan oli ruosteessa nuo korttipuhelimen kayttotaidot, mutta pitkallisen uurastuksen jalkeen saatiin yhteys Kalervoon joka selvitti meille Kogasin coachin numeron, kun Park oli Kiinassa puhelimen tavoittamattomissa. Sitten pistettiin infotiskin seta soittaan kaverille ja tunnin paasta olikin kyyti ovella. Oli sattunut joku pieni vaarinkasitys ja luulivat, etta olemme tulossa vasta sunnuntaina. No ei siina mitaan ja paastiin Young Hanin (Juhani kavereille) kyydilla Kogasin kampille, jossa majoitumme. Jengilla on  sellanen n.150nelion asunto, 6 huonetta, keittio ja olohuone, jossa asuu joukkueen kaikki 11 ottelijaa. Nelja kaveria on kuitenkin Maajoukkueleirilla kolme viikkoa ennen MM;ia, joten meillekin riitti punkat. Kampan vakiovarustukseen kuuluu myos mummo joka laittaa ruuat porukalle, tosin mummo on viikonloppuvapailla, eika olla sita viela nahty. Sunnuntaina ei ole treeneja, joten tositoimiin paastaan vasta huomenna. Treenit on aamulla 9.30-11.30, bussi tulee hakemaan pihasta ja vie hallille, toiset treenit on sitten 15-17. Keskiviikkoisin ja lauantaisin on vaan aamutreenit. Juhani puhuu ihan ymmarrettavaa englantia, joka helpottaa paljon asiota.  Muita joukkuelaisia ei olla viela tavattu, ovat viikonlopun ilmeisesti kotonaan kaymassa. Illalla kaytiin Juhanin kanssa syomassa jotain kimtchi-soppaa ja rehuja. Uni tuli suhteellisen rivakasti kun sai paan tyynyyn. Teemu vetele sikeita 16 tuntia yhta soittoa, joten tuli kahden yon unet samalla kertaa. Itse tyydyin vaatimattomampaan 12 tunnin settiin.

Nyt paastiin netin makuun ja pari numeroa ongittua, niin lahdetaan tasta metrolla keskustaan huutelemaan, etta onko Kauppisen Petteria nakynyt.