Omalle ja muillekin äideille. Olisi voinut onnitella myös meidän varaäitiä, joka laittelee meidän sapuskat, mutta mummolla on sunnuntaisin vapaata.

Keskiviikon tarinasta taisi unohtua mainita, että käytiin silloin Kukkiwonissa kääntymässä, taekwondoon vihkiytymättömille kerrottakoon, että kyseessä on ns. taekwondo-päämaja. Teemu sai vihdoin vaihdettua oikean syntymävuoden dan-korttiin. Juhani oli mukana tulkkina joten homma hoitui mutkattomasti. Vierailimme myös taekwondo-museossa, joka sijaitsee Kukkiwonin yhteydessä.

Perjantaina saatiinkin huilata aamupäivä, kun muut pojat olivat firman kevätretkellä vuoristossa.
Kolmen aikaan lähdettiin sitten salille Juhanin ja Hackmannin kanssa. Treenit olivat jo totutunlaiset, ensin juoksumatolla lämpöä ja sitten lätkää niin pirusti. Perjantaina ei tainnutkaan mitään sen suurempia tapahtua, illalla taas kyttäiltiin telkkua, nyt alkaa elokuvat jo pyöriä ympyrää kaapelikanavilta, joten kohta on syytä vaihtaa maisemaa.

Lauantai alkoi taas aamujumpalla, juoksumattoa ja lätkää. Treenin ja ruuan jälkeen vedettiin hieronnat ristiin ja samalla katseltiin Spiderman 2:sta telkusta.  Illaksi sovittiin Petterin kanssa treffit COEX-nimiselle ostoskeskukselle, joka pitäisi olla jollain tavalla aasian suurin ostoskompleksi. Lähtiessä satoi vettä niin pirusti, että piti tulla takaisin sisälle etsimään sateenvarjoa. Olihan se suhteellisen iso keskus, josta löytyi elokuvateatteri ja akvaariumi. Liikkeet olivat enimmäkseen täynnä merkkitavaraa ja muuta melko kallista matskua, joten mitään ei tarttunut matkaan. Illallistettiin Petterin kanssa ja sitten olikin aika toivotella hälle hyvää loppuvuotta Koreassa. Illalla sade oli tauonnut ja sunnuntaina olikin sitten todella aurinkoinen päivä.
 
Tänään ei sunnuntaiseen tapaan ollut treenejä, joten suuntasimme Temen kanssa kohti sotamuseota. Metromatka tuonne ydinkeskustaa kestää n. 1,2h ja vaihtoja tulee kaksi. Jäimme pois Itaewonin pysäkillä, jossa sattuikin olemaan turisti-info, joka tosin oli juuri ruokatauolla kun saavuimme paikalle. Eipä jääty sen enempää ihmettelmään vaan lähdimme hortoilemaan kaduille, tieto ainoastaaan siitä että museon pitäisi sijaita jossain niillä nurkilla. Itaewonin alueella oli paljon turisteja, joita ei muualla katukuvassa juurikaan näy. Puolen tunnin kiertelyn jälkeen tuli vastaan uusi infopiste jossa selvisi, että oltiin kävelty aivan vikasuuntaan. Museo kuitenkin löytyi ja matkalla tuli näyhtyä kaikkenlaista, mitä ei olisi suorimmalle tielle sattunut. Museo oli tosi iso ja pihalla möllötti jos jonkinlaista lentokonetta ja panssarivaunua. Itse museossa meni helposti reilu pari tuntia kierrellessä ja videopätkiä katsellessa.

Nyt laitetaan eilinen 24:nen pyörimään koneelta.