Pariin päivään ei oo tullut tekstiä, joten tässä muutaman viimepäivän kuulumiset vierailevan kolumnistin "kynästä".

Jostain syystä huonosti nukutun ti-ke yön jälkeen heräiltiin syömään kotihengetärmummon maittavaa riisiä ja leväsoppaa. Näillä pojilla on täällä kämpillä oma sisäkkö, joka hoitelee keittiöosastoa, siivoilee ja pesee pyykkiä ("helppo elämä, prinsessalla..."). Keskiviikkoaamun treenit vedettiin puolipakollisen potkupallon jälkeen kahdestaan, molemmilla oli oma läpyskänpitäjä ja neuvonantaja. Treeni sinällään ei ollut superrankka, mutta yksipuolisiin lätkiin monottelu käy takareisille, kun toistomärät on normaaliin treeniin nähden moninkertaiset. Keskiviikkona piti olla vain yhdet treenit, mutta Park oli sitä mieltä, että Suomi-pojat tarttee nyt kovaa treeniä ja nopeutta. Illalla kun muut lepäsi, me lähdimme joukkueen kapteenin, viime vuoden Asian Gamesien voittajan mukana hiekkakentälle juoksemaan. Puolituntia lämpöä ja sitten 100m ja 30m vetoja. Kaveri pinkoi hieman meitä kovempaa, vaikka väitti ettei satasen ennätyksensä ole senkään kovempi kuin 12 s. Illalla maattiin sitten vaan kämpillä, ihmeteltiin paikallista menoa ja pelättiin seuraavaa päivää ja jalkojen olotilaa.

Torstaina aamutreeniin ei sitten muita lähtenytkään kuin me ja tämä kapteeni (Hak Hwan). Kolmeen pekkaan ei pallopeliä saatu aikaan (luojan kiitos), joten lämpö otettiin juoksumatoilla ja pinkaistiinpa siihen päälle vielä muutama minuutin vetokin kohtuullisella 16 km:n tuntinopeudella. Matoista ei onneksi sen enempää vauhtia irronnut. Sen jälkeen taas lätkään perusosumat ja sitten salia päästä päähän. Kim oli oikeassa veikkaillessaan etukäteen, että se Kogasin salin pitkä pääty saattaa olla hiukan pitempi kuin Tuomarilan koululla... Nyt alkoi olla jo väsy. Vaan iltapäivällä meidät vietiin taas juoksemaan samat setit. Hak Hwan tuli mukaan koutsaamaan, muttei itse juossut kipeään varpaaseensa vedoten. Meille tuli väsy, joka tapauksessa.

Treenin jälkeen kiireesti suihkuun ja valmistautumaan lähimetroasemalle lähtöön, jonne oltiin nyt viimein saatu sovituksi tapaaminen Petterin kanssa. Lounaalla koitettiin selittää, ettemme tarvitse treenin jälkeen ruokaa, kun mennään kaverin kanssa syömään, mutta tulos oli tietysti ennalta arvattavissa, kipot oli jo katettu meillekin, kun saavuimme, ja pakkohan siinä sitten oli malliksi hiukan syödä. Hyvää ruokaa toki oli, bulgogia ja jotenkin friteerattua togusta. Pidätän oikeuden väärin muistamiseen ja kirjoitukseen, kun tuon sanan nyt ulkomuistista vetäisin. Jonkun sortin porsasta tuo ilmeisesti kuitenkin kai oli. Joka tapauksessa Petteri treffattiin metroasemalla, kierreltiin paikalliskeskustaa hetken verran ja päädyttiin syömään sellaista pöydässä käristettävää lihaa erilaisilla lisukkeilla. Oli mukava kuulla Petterinkin kuulumisia ja joitain huomioita paikallisista tavoista. Muutaman tunnin jutustelun jälkeen Petteri lähti takaisin kohti asuntoaan (joku puolitoista tuntia metrolla, ei ole ihan Helsingin metroon verrattavissa tämä) ja me Kogasin kommuuniin lepäilemään.

Perjantai alkoi taas puoli kahdeksan jälkeen aamiaisella ja aamutreeni oli jälleen potkupallon jälkeen meille kahdelle räätälöity. Potkujumppa oli ainakin minulle tähänastisista selkeästi rankin, ja treenin jälkeen  suihkussa tuntui oikeastaan helpottavalta kuulla, että illalla on ohjelmassa "vain" tuo sama juoksurypistys, kuin kahtena edellisenäkin iltana on ollut. Veikkaampa, että kun tuossa pian starttaamme alkuhölkän, on olo kaikkea muuta kuin kevyt ja nopea...

Pääosa tekstiä tulee nyt treeneistä, mutta paljolti muuta tässä ei nyt ole tapahtunutkaan. Kogasilla oli ennen tätä viikkoa kahden viikon loma, joten tästä meneillään olevasta ylimenoviikosta ja suurehkosta vemppaajien määrästä johtunee se, että nuo muut eivät vielä ole juurikaan treenanneet. Mutta aina meille on muutama kovan luokan personal trainer mukaan osoitettu, kun treeneihin lähdetään.

Edellispäivänä oli melko mittavat tukkuostokset, kun käytiin jossain ruokatukussa hakemassa koko joukkueelle viikon einekset. Oli nimittäin kolme kottikärryllistä jos jonkinlaista, kassatapahtuma oli näin oudokseltaan aika koominen näky, kun täti lappaa puolen tuntia tavaraa siitä viivakoodinlukijan läpi. Loppusummasta ei jäänyt tarkkaa käsitystä, mutta varmaan aika lähellä miljoonaa wonia se taisi olla. Kuvakin hassutuksesta on kameralla, mutta nyt ei jaksa pelata johtojen kanssa - ehkä kuviakin saadaan tänne myöhemmin.

Paikallisesta liikenteestä tolkuttoman autopaljouden lisäksi sellainen huomio, että varmasti 95% autokannasta on paikallista merkkiä. Hyundai, Kia ja Daewoo dominoivat katuja. Poliisit sen sijaan eivät dominoi ja liikennesäännöt tuntuvat olevan tarkoitettu lähinnä viitteellisiksi neuvoiksi. Poliiseja ei katukuvassa ole tosin näkynytkään, lukuunottamatta niitä noin 30 bussilastillista mellakkapoliiseja, jotka tänään pasteerasivat Kogasin pääkonttorin nurkila jotain mielenosoitusta valvomassa. Selville ei käynyt, mikä asia tällä kertaa oli huonosti.

Äsken kävimme matkatoimistossa varaamassa lennot Kiinaan 15. päivälle. Hintaa aika tarkkaan 200 euroa, eli satasen verran säästöä siihen nähden, että olisi varannut nuo jo Suomesta.

Täältä tähän!